Sateenkaaren tuolla puolen...

 Kävin tänään tapaamassa miestäni sairaalassa. Hän pääsee jo huomenna kotiin, selkä on parantunut sen verran hyvin. Kun läheiselle yhtäkkiä iskee jokin selittämätön, sairaalahoitoa vaativa kova kipu kuin tyhjästä, joutuu sitä pysähtymään ja muistamaan elämän rajallisuuden. Tällöin muistaa myös olla kiitollinen omasta terveydestään ja vaalia sitä.

Eilen tyttäreni nappasi kuvan meidän kotikulmilla ilmestyneestä sateenkaaresta ja lähetti sen miehelleni....sateenkaaren toinen pää näkyikin mieheni sairaalahuoneen ikkunasta :)

Fyysinen ja psyyykkinen terveys ei nykyaikana ole mikään itsestäänselvyys. Ne ovat mielestäni sellainen kombo, että ilman toista ei ole toista. Nykyään muoti-ilmiöksi nousseen kehonmuokkaushumputuksen keskellä täytyisi huoltaa myös mieltään. Tämä maailmanmeno on vaan sen verran stressaavaa, että välillä täytyy ladata akkujaan hiljentymällä. Jos sitä ei tee, niin mikäli mieli ei sairastu, niin sitten sairastuu keho. Jo pelkästään tehotuotettu, luonnoton, yliprosessoitu ruokamme on kuomitus kehollemme ja sitä kautta myös psyykkeellemme. Tämän kuuukauden aikana stressin ja kiireen keskellä on itselläkin jäänyt säännöllinen meditaatio, riittävä uni, urheilu ja luonnonmukaisen ruokavalion noudattaminen taka-alalle. Onnekseni en ole perfektionisti ja olen oppinut olemaan itselleni lempeä, rakastava ja anteeksiantava. Aina on uusi tilaisuus aloittaa alusta ja pitää itsestään jatkossa parempaa huolta. Itsensä ruoskimisesta ei ole mitään hyötyä kellekään, parempi kuluttaa se energia positiiviseen.

Minulle paras tapa hiljentyä on ulkoilla metsässä tai veden ääressä. Myös meditointi rauhoittaa mieltä ja auttaa löytämään lohtua ja valoa sisimpään.

Valoa ja rakkautta kaikille teille, muistakaa olla itsellenne lempeitä <3

Magia