Kosin kahdet kasvot

No mutta härregyyd sentään kun en ole kertonut kesälomamatkastamme mitään! No mehän kävimme viikon matkalla Kosin kuumuudessa paahtamassa itseämme. Tämä oli ensimmäinen oikein kunnon turistirysämatkakohteeni, olimme siis Kosin kaupungissa. Majoituimme Continental Palace -hotelliin, joka oli mukavan rauhallinen ja hinta-laatusuhteeltaan ihan ok. Täytyy tunnustaa, että olen enemmän kaupunkilomaihmisiä, mutta täyttihän tuo Kosin reissu tehtävänsä, eli sai kunnon irtioton arjesta ja D-vitamiinitankkausta. 

Pantterimatkalaukkuni löytyy helposti lentokentän liukuhihnalta.

Tällä rannalla näkyi joka aamu uusia kumiveneitä ja pelastusliivejä. Kosin kaupungin keskustan tuntumassa oli majoittuneena teltoissa näitä rantautuneita syyrialaisia perheitä. Miehiä, naisia, lapsia. vauvoja. He peseytyivät ja pesivät pyykkinsä tässä rannikolla. Joka aamu poliisiaseman edessä heitä parveili suuria joukkioita. Kysyin joltain paikalliselta, että mitä siinä oikein tapahtuu. Sain vastaukseksi huonolla englannilla huutoa "I'm not a racist" ja vastauksen, että he jonottavat viisumeita. Legendaarisen Hippokrateksen puun ympärillä haisi väkevä virtsa ja kuljin suurin piirtein hame korvissa, ettei se vaan osu maahan.

Kävimme kolmen saaren kiertävällä, koko päivän risteilyllä. Pikku vinkki matkatoimiston kautta kyseisenkaltaisen matkan varaaville: älä tee niinkuin me teimme, vaan varaa itse suoraan matkanjärjestäjältä! Mieleeni jäi lähes autio Pserimoksen saari ja sen valkoinen hiekkaranta, jossa asuu vakituisesti vain muutama kymmen ihmistä. Saari on kuiva ja karu, joten ei mikään ihme. Hienoinen kulttuurishokki vehreätäkin vehreämmän Kroatian ja sen saaristojen jälkeen. Kaikesta huolimatta Pserimokselta löytyy kyllä hieno kirkko ja hautausmaa.

Pserimoksen saari.

Pserimoksen lähes aution saaren valkoinen hiekkaranta. Muovipusseja, vaatteita, tölkkejä, kuolleita kaloja. Miksi? Koska ihminen.

Psresimoksen hautausmaa.

Yksi suurista unelmistani toteutui, näin kaksi delfiiniä uimassa meressä. Koko päivän kestävä, ylihintainen ja täyteen ahdettu veneretki oli sen arvoinen. En ottanut kuvia, sillä keskityin vain katsomaan, kun ne merten ihanat olennot näyttäytyivät pieneksi hetkeksi.

Drinkit olivat vailla vertaa ja niitä tuli kyllä litkittyä! Kävimme yhteä iltana Kosin ns. baarikadulla, jossa jokainen baari oli kuin kopio edellisestä, eri teemalla varustettuna tosin. Pienet, noin 6-8 -vuotiaat tytöt pujottelivat humalaisia turisteja vilisevällä baarikadulla paljain jaloin yömyöhään myyden valotikkuja. Isommalla oli silmä mustana. Kerjääviä naisia, äitejä lapsineeen tai joskus yksinäisiä lapsia näkyi tuon tuostakin katujen kulmissa. Olen käynyt useasti Afrikassa, joten luulisi, että sellaiseen tottuisi. En edes halua tottua.

Kävimme iltaretkellä Zian vuoristossa. Oli upeaa katsella kaunista auringonlaskua ja huokailla helpotuksesta, kun edes hetkeksi helpottaa pahin kuumuus. Ziaan menisin kyllä uudestaan, siellä oli jotenkin aidompi tunnelma kuin Kosin kaupungissa. Siellä ei kurjuus näyttäytynyt niin vahvasti kuin Kosin kaupungissa.

Tällä persoonallisella terassilla istuimme fiilistelemässä auringonlaskua.

Kun myöhään illallakin on lähes 30 astetta lämmmintä, niin on jo liian kuuma minulle. Pohjoismainen ilmasto <3 

Pahalta suojelevia silmiä oli niin laivan keulassa, jokaisen oven päällä kuin maahan muurattunakin. Huomaa turvonneet jalat, onneksi oli mukavuussandaalit messissä. Ei tullut kertaakaaan käytettyä mukaan pakkaamiani korkkareita.

Tulipahan piipahdettua päivän retkellä naapurissa Turkin Bodrumissa. Oli melkoinen kokemus vängätä 45 asteen helteessä paikallisten basaarinpitäjien kanssa. Huhhuh, ei ole sopiva paikka nuorille, yksin liikkuville naisille, sen verran voin sanoa.

Mitäs muuta tehtiin? No käveltiin kilometritolkulla joka päivä, uitiin meressä, kokeiltiin jalkojen "kalahoitoa", syötiin paikallisia, erittäin hyviä ruokia. Kreikkalaista salaattia tuli popsittua lähes päivittäin, nam!

Sellainen reissu se, nyt jo pohdin, että minne seuraavaksi. Jos nyt ensin vähän säästelisi matkakassaa ja eläisi vaatimattomammin vähintään jouluun saakka.