Irtipäästäminen

Kirjoitin viime postauksessa siitä, että vanhasta luopuminen luo tilaa uudelle. Nyt on sitten tosissaan vuorokauden sisään luovuttu niin henkisellä kuin fyysisellä tasolla.

Kävin eilen energiahoitajalla. Minulla ei ollut juurikaan mitään odotuksia tai kokemuksia asiasta, joten menin sinne uteliaana, avoimin mielin. Hoidon vaikutus yllätti minut, nimittäin minusta lähti hoidossa pois paljon vanhaa surua. Olenhan positiivinen ihminen, joka on antanut satuttavat asiat anteeksi niin itselleen kuin muillekin, joten en olisi uskonut, että minäkin kannan mukanani niin paljon menneisyyden taakkaa.

Hoitaja kuvaisi vertauskuvana näkevänsä ristin edessäni, joka on etenemiseni tiellä. Aivan spontaanisti hoidon myötä, vanhojen energioiden poistuessa, valui kyyneleitä silmistäni. Luovuin, päästin irti.  Oloni tuli kevyemmäksi, aivan kuin selässäni oleva painava reppu olisi tyhjentynyt. Reppu, jota olen tiedostamattani kantanut. Nyt täytyykin pitää huoli, etten heti täytä reppuani uudestaan energialla, joka ei palvele minun parastani.

Kuva Dubrovnikin vanhankaupungin kirkosta.

Tänään luovuin vanhasta myös ihan fyysisellä tasolla, nimittäin kävin alaleuan viisaudenhampaan poistossa. Hammasta porattiin, revittiin, leikattiin, tikattiin ja ties mitä. Hampaanpalasia vaan lenteli pitkin suuta!

Olo on turta, haudon palloksi turvonnutta, kipeää poskeani kylmäkääreellä. En pysty syömään mitään kiinteää, eikä oikeastaan ole nälkäkään (seitsemäs ihme henkilölle, jolla on aina pikkunälkä), joten tänään olen juonut vain vettä ja hörppinyt mustikkasmootieta. Jatkan nestemäisellä linjalla vielä pari päivää, jospa suolisto saisi lepotauon ja keho saisi puhdistautua sisältäkin tässä samalla.

Tällaisissa puhdistumisfiiliksiksissä toivon huomiselle parempaa oloa, jotta jaksaisin vähän siivota kotonakin.